 |
| San Marzano |
Viikonloppuna kokeilin sitten tomaatintaimien koulimista ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja tuota, teoriassahan se on helppoa. Ennen toimeen tarttumista piti vielä kerrata ohjeita:
- pidä kiinni sirkkalehdestä, älä varresta
- käytä apuna vaikkapa lyijykynää tai lusikkaa (lusikka tuntui helpommalta)
- ole hellävarainen, älä riuhdo (ok, teoriassa helppoa)
Täytyy myöntää että pääsi muutama kirosana siinä temppuillessa, kun tuntui että vaikka kuinka hellävaraisesti sillä lusikalla kaivelee ja yrittää irrottaa niin tuntuu kuin jotain siellä katkeilisi. Toipuuko taimet tuollaisesta? Se jääköön nähtäväksi.
Entäpä sitten lannoitus? Valtaosa vastaan tulleista tomaatinkasvatus-oppaista neuvoo aloittamaan varovaisen lannoittamisen muutaman viikon päästä koulimisesta, kasteluveteen sekoitettuna. No, löysin mökiltä edellisen omistajan sinne jättämän kanankakkarasian, ja päätin kokeilla sillä. Laitoin ruukkuihin ensin vähän multaa pohjalla, sitten "ripauksen" kanankakkaa ja paksun kerroksen multaa päälle. Nyt jään mielenkiinnolla seuraamaan onko kanankakka in vai out, vai pitääkö lähteä ostamaan jotain tomaattilannoitetta vielä niille taimille joita en ole vielä koulinut.
Toivottavasti vuoden päästä luen tätäkin tekstiä hymyillen, että ei se nyt rakettitiedettä ollut..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti